2019-11-29T12:29:54+02:00 Blog Integration Feed Generator https://taikatalvi.vuodatus.net/ taikatalvi https://taikatalvi.vuodatus.net/

- Nella! Mare huutaa baarin ovelta ja juoksee perääni ilman takkia. Se tarttuu mua kädestä ja vetää lähelleen.
- Hei, saanks mä mennä kotiin.. mä yritän sanoa niellen itkuani.
- Saat.. mut otatko mut mukaan. Meidän pitäs jutella.
En osaa sanoa ei, en millään, kadun myöntävää vastaustani heti kun se tipahtaa suustani kuuluville. Kun Mare hakee takkiaan sisältä, pyyhin kyyneleeni ja silmänaluseni valuneista ripsiväreistä. Kiedon takkia tiukemmin päälleni ja minua heikottaa ihan pikkaisen, kun näen sen tulevan ovesta huolestunut ilme kasvoillaan.
- Sä meinasit karata multa, niinkö, senkin lurjus, se höpöttää enkä mä osaa sanoa mitään.

Kotona potkin kengät eteisen nurkkiin ja kävelen suoraan viinakaapille. Kaadan kahteen lasiin punaviiniä ja ojennan toisen Marelle.
- Mä oon aina ollut suhun rakastunut, töksäytän, kun olen saanut viinihuikan nieltyä. En edes punastu, enkä hermostu, mulla on vaan sellainen olo etten jaksa minkäänlaista teeskentelyä enää. Okei, humalalla on osuutensa asiaan. Huomenna varmaan kaduttaa.
- Oho, ai aina. Mä olen kuvitellut että vaan hetken aikaa, jossain vaiheessa.. Mare häkeltyy. Se laskee lasin pöydälle ja silittää mun poskea.
- Mites nyt? Ootko vielä? Mitä sä ajattelet?
- En mä tiedä, tää on niin outoa. Ihan ku tää ois väärin. Miten sä voit ees tykätä musta, mä olen nainen! Tää on vaan jotain paskaa, mitä sä teet kun sulla on kurja olo teidän erosta! korotan ääntäni ja jostain syystä mua pelottaa koko juttu aivan liikaa. - Ihan varmasti mua sattuu tässä, mua sattuu aina. Enkä mä halua sitä, mä en pysty. Mä haluan päästä susta yli, niin kuin tein jo kerran.

- Nella.. mä en ikinä pelleilis sun kanssa. Mä en ikinä ole halunnut satuttaa sua. Enkä vieläkään, se sanoo hiljaa ja yrittää vetää mua syliinsä.
Olen aivan sekaisin. En tiedä repisinkö itseni irti vai tarttuisinko lujasti kiinni. ]]>

2006-11-22T14:25:00+02:00 2019-11-29T12:29:35+02:00 https://taikatalvi.vuodatus.net/lue/2006/11/ei-otsikkoa-8 taikatalvi https://taikatalvi.vuodatus.net/

Juhlatila on vuokrattu pieni sali, pieniä lamppuja siellä täällä, kokolattiamatto. Vanhoja, arvokkaan näköisiä tuoleja ja pöytiä törröttää siellä täällä kuin antiikkikaupan alennusmyynnissä. Joku on laittanut kynttiläasetelmia pöydille, mutta kukaan ei vielä malta istua. Seurustelevat eteishallissa.

Mare ottaa mua kädestä kiinni ja raahaa tervetuliaisdrinkkien äärelle sivupöydän luo.

- Nyt otetaan pienet humalat, se sanoo matalalla äänellä ja huikkaa punaista ja makeaa puoli lasia kerralla. Mä päätän juoda myös muutaman drinkin rentoutuakseni.

Ensimmäinen tunti vierähtää työporukan kanssa hengaillessa, tupakkaa poltellessa ja työasioille naureskellessa. Maren nauru on teennäistä, mutta se menee läpi kaikille. Ehkä nauru on samanlaista aina duunissa, mietin, ja olen iloinen siitä millaista se on minun seurassani. Pehmeämpää, välittömämpää. Aitoa, jalat alta vievää.

Pikkuhiljaa viina alkaa nousta päähän, huomaan horjuvani koroillani ja kikattavani hurjan äänekkäästi. Katsahdan välillä Marea, kyselen siltä olenko mä jo liian humalassa. Se nauraa hiprakassaan ja kaappaa minut monta kertaa syliinsä.

- Sun seurassa mä pystyn unohtamaan kaiken, se kuiskaa kepeästi ja hieroo nenää poskeen.

Mä olen niin onnellinen etten voi muuta kuin hymyillä, mä hymyilen niin etten saa sanaa suustani. Mä olen pudonnut johonkin fantasia-ansaan, en voi uskoa kaikkea todeksi.

Kekkereissä emme viihdy kuin pari tuntia, pakenemme huonoin verukkein kadulle räntäsateeseen. Nostan takin pääni yli, vaikka palelee. Kävelemme ripein askelin lähipubiin, pieneen ja räkäiseen. Sellaiseen, mihin firman ihmiset eivät varmasti tule jatkoille. Otamme oluet ja istahdamme nurkkapöytään. Haisee tupakalle, vanhoille äijille ja tunkkaisille kangasistuimille. Maren puhelin soi, se katsoo sitä totisena ja vaientaa soittoäänen. Tiedän, että se soittaa, sen mies, enkä tiedä mitä sanoa. Tunnelma latistuu heti, emme hetkeen sano mitään enkä saa juomaa alas kurkustani.

- Pitäiskö sun kuitenkin vastata sille, sanon, ja tajuan heti etten edes tiedä mitä näiden kahden välillä on tapahtunut. Mare ei sano mitään, nyökkää vain hiljaa ja huokaisee. Se ottaa puhelimen käteensä ja näppäilee numeron muistista tottuneesti.

- No? Se sanoo, ja mä lähden vessaan lorvimaan, ettei mun tarvitsisi kuulla. Olla häiriöksi. Ylimääräinen.

Mua ahdistaa yhtäkkiä taas. Miksi mä olen täällä? Miksi mä yritän jotain, mikä ei voi tapahtua? Katson itseäni harottavin silmin peilistä ja tajuan, miten naurettava mä olen. Mä oikeasti kuvittelen, että meidän välillä vois olla jotain muuta kuin ystävyyttä. Yhtäkkiä kaikki pienet pusut, halailut ja hellyys tuntuu johtuvan vain Maren surusta, jota se kokee eron vuoksi. Mä olen sen turvaverkko, säälittävä toiveikas typerä nainen, joka ei pysty vastustamaan vanhan ihastuksensa viehätystä.

Peitän kasvoni hetkeksi käsilläni, vedän syvään henkeä ja poistun baarista narikan kautta juoksuaskelin kadulle.

]]>

2006-11-21T14:55:00+02:00 2019-11-29T12:29:37+02:00 https://taikatalvi.vuodatus.net/lue/2006/11/ei-otsikkoa-7 taikatalvi https://taikatalvi.vuodatus.net/

- Moii, se sanoo herttaisella äänellä ja pyyhkii jalat ovimattoon. Ulkona sataa, ja mulla on typerät bilekengät jalassa. Nolostun niitä välittömästi, kun se vilkaisee mua päästä varpaisiin.
- Äh, mä taisin vähän innostua, tota, voisin vaihtaa jotain järkevämpää päälle, änkytän ja liikahdan kohti makuuhuonetta. Mare kuitenkin tarttuu mua käsivarresta ja vetää syliinsä. Se halaa mua ja kuiskaa:
- Pysyt just tommosena kuin oot, näytät kivalta. Mua hymyilyttää ja rentoudun vähän. En tajua, miksi olen niin hermona. Mehän ollaan vanhat ystävät, eihän mulla ole mitään hätää. Se tuntee mut ja tietää kyllä, mitä mun mielessä liikkuu. Ja silti, silti mun on niin vaikea repiä tätä naamiota kasvoilta..

- Joks mennään, Mare melkein hyppii tasajalkaa ovella. Kuinka se voi olla noin innoissaan firman bileistä, mä mietin, mutta nappaan sadevarjon kainaloon ja seuraan sitä autolle.
- Ihan mahtavaa, että tuut mun messiin. En keksinyt tekosyytä jäädä pois enkä todellakaan jaksa niitä dorkia näin vapaa-ajalla. Oot mun pakoreitti, beibe, se nauraa ja peruuttaa pois pihasta.
- Hah, no sepä kiva, musta tuntuu nyt tosi tärkeeltä, mä nauran sille eikä mua jännitä enää niin kamalasti.
]]>

2006-05-15T18:38:00+03:00 2019-11-29T12:29:39+02:00 https://taikatalvi.vuodatus.net/lue/2006/05/ei-otsikkoa-6 taikatalvi https://taikatalvi.vuodatus.net/

"Moi! Onks sulla menoa perjantaina? Tarvisin seuralaista yhteen tilaisuuteen enkä jaksais nyt oikein ketään muuta. T: Mare"
Luen viestin muutamaan kertaan ja vilkaisen ympärilleni, aivan kuin peläten jääväni kiinni jostain pahanteosta. Kysyn viestitse lisätietoja, ja saan pian vastauksen, että duuniporukan illanviettoon olisi tarkoitus mennä pariksi tunniksi edustamaan. Lupaudun empimättä, vaikken välittäisi vieraista ihmisistä ollenkaan. Häpeän itseäni, kun joudun vielä perumaan tyttöjen illan päästäkseni Maren matkaan edes hetkeksi aikaa. Ystäväni loukkaantuvat verisesti, homma oli sovittu jo viikkoja sitten. Vannon asian olevan tärkeä ja kertovani kaiken myöhemmin (vaikkei minulla ole aavistustakaan, mitä aion sepittää syyksi), mutta viesteihini ei enää vastata.

"Hyvä", ajattelen. "Nyt mä uhraan sen vuoksi jo kaveritkin." Huokaisen raskaasti, ja silti vilkaisen levottomasti kelloa aivan kuin perjantai voisi koittaa muutamassa minuutissa. Miten minä voinkin ikävöidä sitä ihmistä näin paljon?
]]>

2006-05-13T18:19:00+03:00 2019-11-29T12:29:42+02:00 https://taikatalvi.vuodatus.net/lue/2006/05/ei-otsikkoa-5 taikatalvi https://taikatalvi.vuodatus.net/

- Mitä se virnistelee unissaan, Mare sanoo yhtäkkiä hiljaisella, hyväntuulisella äänellä vierestäni. Säpsähdän kauttaaltani, tunnen itseni täysin alastomaksi ja huijatuksi. Katseliko sekin uniani, näkikö mitä minä näin?
- Häh, mitä kello on, kysyn ja pakotan itseni täysin hereille. Esitän pommiin nukkunutta, hieman kärttyisää ja kiireistä, vaikka oikeasti olen vain torkahtanut pomolle lähettämäni tekstiviestin jälkeen. En halua, en uskalla katsoa silmiin äskeisen unen jälkeen.
Mare ei tee elettäkään noustakseen, se istuu puoliksi mun peiton päällä, siinä sängyn laidalla, nojailee mun lantioon ja näyttää paljon huolettomammalta kuin eilen.
- Ei se oo kuin ykstoista, sä voit sanoa töihin että tää oli sun yövieraiden vika, se virnistää mulle enkä tiedä mitä vastata.
- Joo. Mä luulin et sä olit jo lähtenyt, sanon sille ja haron tukkaani, yritän saada itseni revittyä tunnekuohua pakoon.
- Mä meinasinkin, mut kelasin että se ois ton yöllisen jälkeen ollut vähän töykeetä. Aattelin odotella että heräät, niin voin sanoo moi.
- No moi, mä sanon sille muka veikeästi ja yritän hymyillä. Mun mahaa kipristää, kun katson sitä silmiin ja joudun räpyttelemään lujaa ettei se näkis kuinka kosteus puskee läpi.

Ponnistan istualleni noustakseni sängystä, mutta Mare vaan istuu ja katsoo mua. En osaa kuvitella, mitä sen mielessä liikkuu. Sitten se hymyilee ihan vähän, laskee kätensä mun ohimolle hitaasti ja silittää kaulalle asti. Mä puren vaistomaisesti alahuultani ja multa pääsee varovainen huokaus. Seuraavat kaksi sekuntia tuntuvat epätodellisiltä, hitailta, niin kuin näkisin ne vialliselta filmiltä: Mare kumartuu lähemmäs ja painaa huulensa puoliksi mun huulille. Mä vaan jökötän siinä kuin suolapatsas, ja havahdun vasta kun se on noussut jo ylös ja todennut vakavalla äänellä:
- Hei kiitti tästä, oikeesti. Mä oon sulle niin paljon velkaa.. kaikesta.

Sitten se katoaa ovesta eteiseen, kuulen sen noukkivan takkiaan lattialta.
- Joo, mä sanon enkä tahdo saada ääntä kurkustani. - Ei mitään. Soitellaan, huudan sen perään ja se huikkaa jotain iloisesti takaisin.

Ovi kolahtaa, ja mä olen taas yksin. Kyynel tipahtaa mun poskelle, mutten edes tajua itkeväni. Tai jos tajuan, en tiedä sille syytä. Rojahdan takaisin peiton alle ja puristan silmät tiukasti umpeen. Ehkä, jos mä puristan tarpeeksi lujaa, käykin niin että tää koko yö katoaa mun elämästä.

]]>

2006-05-09T23:59:00+03:00 2019-11-29T12:29:44+02:00 https://taikatalvi.vuodatus.net/lue/2006/05/ei-otsikkoa-4 taikatalvi https://taikatalvi.vuodatus.net/

Sinä keväänä me vietettiin usein iltapäiviä yhdessä, ystävinä. Käytiin teatterissa, valokuvanäyttelyissä, tehtiin muitakin asioita joita mä en koskaan ole tehnyt. En yksin enkä Tepon kanssa, varmaan siksi ettei se koskaan ehtinyt tai jaksanut. Puhuttiin paljon, ajeltiin aurinkoisia katuja ja maanteitä. Meillä oli molemmilla onnelliset suhteet, ja kaikki neljä tykättiin toisistamme ja viihdyttiin porukallakin. Mutta ne kahdenkeskiset päivät, mä tajusin niiden merkityksen ja arvon itselleni vasta paljon myöhemmin. Tajusin, miten olin huijannut itseäni jaarittelemalla kaveruudesta, hyvästä meiningistä, siitä miten oli nastaa kun löysi ystävän, jonka aaltopituudet heiluivat niin lähellä omia.

Idiootti mä olin, enkä mikään ystävä. Petollinen, himokas, typerä rakastunut vouho, jonka jalkoja heikotti ja nauru irtosi herkemmin kun vain pääsin Maren kanssa kaksin jonnekin. Kun sen koko huomio kiinnittyi muhun, kun mä sain ilman tekosyitä katsella sen hymyä, sen naururyppyjä nenänpielissä, veijarimaista koloa kulmahampaiden kohdalla. Kun mä halasin sitä ihan huomaamattoman paljon enemmän kuin ystävät toisiaan halailevat, tartuin kiinni sadasosasekuntia pidemmäksi aikaa kuin pitäisi. Kun mä nuuhkaisin sitä syvään ja huomaamatta, sen ihoa vaatteita huuhteluainetta partavettä hikeä.

Se katosi meidän elämästä joksikin aikaa, muutti muualle kumppaneineen. Ei siihen mitään kummempaa syytä ollut, ne löysi kivan rivarinpätkän toisesta kaupungista, ei kovin kaukaa, mutta liian etäältä kuitenkin. Meidän iltapäivät hupeni, väheni, loppui. Tekstiviestejä läheteltiin, mutta mä lopetin sen puuhan tarkoituksella. Se oli liian kylmää, mun oli liian vaikea olla vuodattamatta ikävääni ja tunnustuksia niihin viesteihin. Se aika oli mulle helvetin vaikeeta, mä yritin palata järkiini, muistaa miksi rakastin Teppoa. Annoin mun järjen puhua mun sydämen ympäri ja tyytyä turvallisuudentunteeseen ja kumppanuuteen, unohtaa millaista oli olla palavasti rakastunut ja heikkona johonkin. Tietysti. Eihän mulla ollut vaihtoehtoa. Mä olin tehnyt niin ison virheen, että mun oli pakko. Päivästä toiseen mä hemmottelin Tepon pilalle, korjasin mitä oli rikki, peittelin katumustani ja ikävääni tekemällä parisuhteestani ruusutarhan. ]]>

2006-04-21T18:33:00+03:00 2019-11-29T12:29:47+02:00 https://taikatalvi.vuodatus.net/lue/2006/04/ei-otsikkoa-3 taikatalvi https://taikatalvi.vuodatus.net/

- Kyllä mä tajuan, mä olen tajunnut aina.
Hengähdän raskaasti, maha heittää voltin. Mun päässä humisee, voin melkein kuulla aivorattaideni rutinan, kun ne toistaa sen sanoja ja yrittää saada niistä selvää. Tajunnut, onko se tajunnut miten minä, tyhmä akka, olin rakastunut mieheni ystävään, homomieheen onnellisessa suhteessa? Ajatuskin virheeni paljastumisesta kammottaa, hävettää, haluaisin vajota lattiasta läpi ja syvälle maan sisään. Pelkään, että punastun, että järkyttynyt ilmeeni kertoo sille ihan kaiken, mitä siitä koskaan olen salaa ajatellut.

Vedenkeitin naksahtaa pois päältä, ja saan syyn kääntyä pois Maren silmien alta, piilottaa kyyneleen joka yrittää tunkea silmäkulmastani esille. Kolistelen äänekkäästi kuppeja esille ottaessani, yritän touhuta huolettomana, pyyhkiä koko tilanteen pois. Kun olen saanut kahvit sekoitettua ja kinkkuleivät tehtyä, kannan ne olohuoneeseen pienellä tarjottimella. Asetan pöydälle. Mare istuu sohvalla ja näyttää väsyneeltä. Se istuu ja puhuu ihan rennosti, ja tiedän sen teeskentelevän ettei mulla olis niin vaivautunut olo äskeisestä.
- Piru kun piti vetää viskiä vähän liian monta kupillista, se toteaa ja ryystää kahvia. - Ei mun ollut tarkoitus tulla tänne sekoilemaan, mutta.. se nyt vaan tuntui sitten hyvältä idealta baarin ovella taksia odotellessa.
- Ei se mitään, totta kai sä saat tänne tulla jos ei kotiin oo menemistä. Ihan koska vaan, sanon sille hellällä äänellä ja lasken käteni sen käsivarrelle. Äänestäni varmasti paistaa läpi kaikki kiintymys, mitä mulla on sitä kohtaan jäljellä. Se ottaa mua kädestä kiinni ja virnistää, katsoo niillä ihanilla silmillään mua läheltä ja käskee mennä nukkumaan.
- Oikeesti, anteeks kun mä herätin. Tää oli tyhmää. Mee nyt peiton alle niin jutellaan huomenna lisää. Jooko? se sanoo ja sipaisee tukkaa mun kasvoilta.
- Okei, mä sanon sille hiljaa ja nousen ylös. Yhtäkkiä tajuan olevani puolialasti ja nappaan lattialle heittämäni peiton nopeasti ympärilleni.

Makuuhuoneessa jään hetkeksi seisomaan sängyn viereen, tuijottamaan tyhjyyteen. Hengitän raskaasti, kyynel valahtaa poskelta rinnuksilleni ja tuntuu siinä kylmältä.

Maattuani hetken valveilla tajuan, etten antanut sille peittoja enkä tyynyjä. Nappaan varapeiton kainalooni, pari tyynyä sängyltäni ja raahaan ne olkkariin. Mare kuorsaa jo, se nukkuu selällään käsi niskan takana, jalat retkottaen. Nostan sen päätä hellästi, tungen tyynyn alle ja peittelen koko miehen kevyellä peitteellä. Olen jo kääntymässä pois, kun kumarrun vielä sen lähelle, nuuhkaisen kevyesti sen takkuisia hiuksia ja annan pusun otsalle.
]]>

2006-04-19T17:41:00+03:00 2019-11-29T12:29:49+02:00 https://taikatalvi.vuodatus.net/lue/2006/04/ei-otsikkoa-2 taikatalvi https://taikatalvi.vuodatus.net/

Heitän peiton pois välittämättä siitä, ettei mulla ole muuta kuin alusvaatteet päälläni. Eikä Marea kiinnostaisi, vaikka heiluisin alasti ja ehdottelisin rivoja. Se on juuri jättänyt poikaystävänsä syystä, jota ainakaan minä en tiedä. Tietääköhän itsekään.

- Otaksä kahvia vai haluutko käydä nukkumaan? kysyn siltä kun se katsoo mua vieläkin. Katsoo jotenkin oudosti, niin kuin haluaisi sanoa jotain eikä tiedä miten. Vastausta odottamatta tassuttelen keittiöön ja napsautan vedenkeittimen päälle. Pikakahvi kelvatkoon. Pyyhin leivänmuruja pöydältä, vaivun hetkeksi syvälle ajatuksiini. Mieleeni juolahtaa se syksy, jolloin olin ollut vuoden verran Tepon kanssa. Sen päivän, kun se esitteli mut Marelle, vanhalle koulukaverilleen, jonka kanssa niillä oli suunnitelmissa joku yhteinen duuniprojekti. Ne pitkät illat, kun miehet keskenään istuivat keittiössä työnsä ääressä, ja minä sohvalla tuijotellen telkkaria tai valmistellen meille iltapalaa.

Ja sitä, miten minä aloin viihtyä kotona tavallista paremmin, miten odotin sovittuja projektiin varattuja iltoja viikko viikolta enemmän.. miten sydän peittosi aivot aivan kuusnolla, eikä tällä kertaa ollut kyse edes viattomasta ihastuksesta kesken vakavan suhteen. Tällä kertaa oli kyse aivan väärästä ihmisestä, ajasta, paikasta, elämästä. Tällä kertaa tulisin särkemään sydämeni, se ei ollut pelko vaan tosiasia.

Säpsähdän, kun tajuan Maren kävelleen taakseni hämärässä.
- Nella.. se sanoo tukahdetulla äänellä ja painaa kasvonsa hiuksiini, kietoo kätensä ympärilleni. Käännyn ympäri ja myötätunto valtaa minut niin suurena aaltona, että nappaan koko miehen syleilyyni ja keinuttelen meitä hiljaa sivulta toiselle. En minä tälle ihmiselle voi olla vihainen, en koskaan, en vaikka herättäisi minut joka yö tai rikkoisi ikkunoitani kivillä sisään pyrkiessään.

Olemme siinä hetken aikaa, sanomatta mitään, Maren huokaillessa hiljaa. Haistan partaveden ja viskin, tupakan joka on pinttynyt jossain lähibaarissa paitaan. Ja yhtäkkiä tajuan taas toivovani asioita, jotka eivät ole mahdollisia. Aivan salaa, hiljaa hiipien toivo nousee sisuksistani lantiolleni ja painaa sen tiukemmin Maren vartaloa vasten. Säikähdän itseäni, vedän henkeä ja irrottaudun. Hämärässäkin näen sinisten silmien katsovan minua kysyvästi, melkein säälittävän epätietoisina.

- Etkö sä todellakaan tajua, naurahdan hiljaa ja sekunnin ajan mua turhauttaa niin paljon, että haluan pyytää sitä poistumaan.
]]>

2006-04-18T09:59:00+03:00 2019-11-29T12:29:51+02:00 https://taikatalvi.vuodatus.net/lue/2006/04/ei-otsikkoa-1 taikatalvi https://taikatalvi.vuodatus.net/

- Avaa.. sun on pakko olla kotona, matala ääni sanoo hiljaa ja pää painuu alas.

Huokaisen syvään ja kloksautan lukon auki. Hahmo, jonka viimeiseksi odotin näkeväni. Sydän jättää yhden lyönnin väliin, en voi mitään sille että vedän syvään henkeä. Tartun miestä käsivarresta ja kiskaisen sisään.

- Sä herätät ihan kaikki tässä talossa.
- Mä jätin sen, mä jätin, se nyyhkäisee ja jää keskelle pientä eteistä seisomaan. En ole nähnyt sitä koskaan ennen kännissä, enkä osaa kuvitella syytä, miksi se tulisi tänne tällaista asiaa kertomaan. Seisomme hiljaa pimeässä, mulla pyörii päässä tuhat ajatusta ja suuttumisen sijasta haluan vain ottaa sen syliin ja lohduttaa.
]]>

2006-04-16T10:33:00+03:00 2019-11-29T12:29:54+02:00 https://taikatalvi.vuodatus.net/lue/2006/04/ei-otsikkoa taikatalvi https://taikatalvi.vuodatus.net/