Havahdun syvästä unesta, oliko tuo ovikello? Mitä helvettiä, tähän
aikaan. Tuhahdan ja käännän kylkeä, en jaksa nyt kännisiä ystäviä, ei
ole minun vikani ettette ole ehtineet viimeiseen yöbussiin. Ovikello
soi uudelleen, joku paukuttaa nyrkillä. Nyt se aikoo herättää
naapuritkin, hienoa. Fucking great. Kömmin sängystä, kietoudun peittoon
ja laahustan tukka pystyssä asunnon poikki ovelle. Ovisilmästä ei saa
selvää, mutta hämärässä näkyy vain yksi hahmo.
- Avaa.. sun on pakko olla kotona, matala ääni sanoo hiljaa ja pää painuu alas.
Huokaisen syvään ja kloksautan lukon auki. Hahmo, jonka viimeiseksi
odotin näkeväni. Sydän jättää yhden lyönnin väliin, en voi mitään sille
että vedän syvään henkeä. Tartun miestä käsivarresta ja kiskaisen
sisään.
- Sä herätät ihan kaikki tässä talossa.
- Mä
jätin sen, mä jätin, se nyyhkäisee ja jää keskelle pientä eteistä
seisomaan. En ole nähnyt sitä koskaan ennen kännissä, enkä osaa
kuvitella syytä, miksi se tulisi tänne tällaista asiaa kertomaan.
Seisomme hiljaa pimeässä, mulla pyörii päässä tuhat ajatusta ja
suuttumisen sijasta haluan vain ottaa sen syliin ja lohduttaa.
sunnuntai, 16. huhtikuu 2006
Kommentit