Mare ei kysy mitään, pelkään sen kysyvän enkä halua vastata. En halua kertoa sille, mitä se ei tajua, selvittää lipsauttamaani lausetta ollenkaan. Eikä se kysy, ei sen tarvitse. Se hymyilee aseistariisuvaa hymyään surunaamionsa takaa ja silittää mun poskea kevyesti.
- Kyllä mä tajuan, mä olen tajunnut aina.
Hengähdän raskaasti, maha heittää voltin. Mun päässä humisee, voin melkein kuulla aivorattaideni rutinan, kun ne toistaa sen sanoja ja yrittää saada niistä selvää. Tajunnut, onko se tajunnut miten minä, tyhmä akka, olin rakastunut mieheni ystävään, homomieheen onnellisessa suhteessa? Ajatuskin virheeni paljastumisesta kammottaa, hävettää, haluaisin vajota lattiasta läpi ja syvälle maan sisään. Pelkään, että punastun, että järkyttynyt ilmeeni kertoo sille ihan kaiken, mitä siitä koskaan olen salaa ajatellut.

Vedenkeitin naksahtaa pois päältä, ja saan syyn kääntyä pois Maren silmien alta, piilottaa kyyneleen joka yrittää tunkea silmäkulmastani esille. Kolistelen äänekkäästi kuppeja esille ottaessani, yritän touhuta huolettomana, pyyhkiä koko tilanteen pois. Kun olen saanut kahvit sekoitettua ja kinkkuleivät tehtyä, kannan ne olohuoneeseen pienellä tarjottimella. Asetan pöydälle. Mare istuu sohvalla ja näyttää väsyneeltä. Se istuu ja puhuu ihan rennosti, ja tiedän sen teeskentelevän ettei mulla olis niin vaivautunut olo äskeisestä.
- Piru kun piti vetää viskiä vähän liian monta kupillista, se toteaa ja ryystää kahvia. - Ei mun ollut tarkoitus tulla tänne sekoilemaan, mutta.. se nyt vaan tuntui sitten hyvältä idealta baarin ovella taksia odotellessa.
- Ei se mitään, totta kai sä saat tänne tulla jos ei kotiin oo menemistä. Ihan koska vaan, sanon sille hellällä äänellä ja lasken käteni sen käsivarrelle. Äänestäni varmasti paistaa läpi kaikki kiintymys, mitä mulla on sitä kohtaan jäljellä. Se ottaa mua kädestä kiinni ja virnistää, katsoo niillä ihanilla silmillään mua läheltä ja käskee mennä nukkumaan.
- Oikeesti, anteeks kun mä herätin. Tää oli tyhmää. Mee nyt peiton alle niin jutellaan huomenna lisää. Jooko? se sanoo ja sipaisee tukkaa mun kasvoilta.
- Okei, mä sanon sille hiljaa ja nousen ylös. Yhtäkkiä tajuan olevani puolialasti ja nappaan lattialle heittämäni peiton nopeasti ympärilleni.

Makuuhuoneessa jään hetkeksi seisomaan sängyn viereen, tuijottamaan tyhjyyteen. Hengitän raskaasti, kyynel valahtaa poskelta rinnuksilleni ja tuntuu siinä kylmältä.

Maattuani hetken valveilla tajuan, etten antanut sille peittoja enkä tyynyjä. Nappaan varapeiton kainalooni, pari tyynyä sängyltäni ja raahaan ne olkkariin. Mare kuorsaa jo, se nukkuu selällään käsi niskan takana, jalat retkottaen. Nostan sen päätä hellästi, tungen tyynyn alle ja peittelen koko miehen kevyellä peitteellä. Olen jo kääntymässä pois, kun kumarrun vielä sen lähelle, nuuhkaisen kevyesti sen takkuisia hiuksia ja annan pusun otsalle.